Servokäyttö on tärkeä osa nykyaikaista liikkeenohjausta, jota käytetään laajasti teollisuusroboteissa ja CNC-työstökeskuksissa ja muissa automaatiolaitteissa. Erityisesti AC-kestomagneettisynkronimoottoreiden ohjaamiseen käytetyistä servokäytöistä on tullut tutkimuskeskus kotimaassa ja ulkomailla. Tällä hetkellä AC-servokäyttöjen suunnittelussa käytetään yleisesti vektoriohjaukseen perustuvaa kolmen silmukan virran, nopeuden ja sijainnin ohjausalgoritmia. Se, onko nopeuden suljetun silmukan suunnittelu kohtuullinen vai ei, on avainasemassa koko servoohjausjärjestelmässä, erityisesti nopeudensäädön suorituskyvyssä.
Servokäyttöjen suljetun kierrosluvun suljetussa kierrossa moottorin roottorin reaaliaikainen nopeuden mittaustarkkuus on olennainen nopeudensäädön nopeussilmukan dynaamisten ja staattisten ominaisuuksien parantamiseksi. Mittaustarkkuuden ja järjestelmäkustannusten välisen tasapainon löytämiseksi nopeusmittausanturina käytetään yleensä inkrementaalista valosähköistä anturia ja vastaava yleinen nopeuden mittausmenetelmä on M/T-nopeusmittausmenetelmä. Vaikka M/T-nopeusmittausmenetelmällä on tietty mittaustarkkuus ja laaja mittausalue, tässä menetelmässä on omat puutteensa, jotka sisältävät pääasiassa: 1) nopeudenmittaussyklissä on havaittava vähintään yksi täydellinen koodilevypulssi, mikä rajoittaa minimiä. mitattava nopeus; 2) kahta nopeuden mittaamiseen käytettyä ohjausjärjestelmän ajastinkytkintä on vaikea pitää tiukasti synkronoituna, eikä nopeuden mittaustarkkuutta voida taata mittauksissa suurilla nopeuden muutoksilla. Sen vuoksi on vaikeaa parantaa servokäyttöjen nopeuden seurantaa ja ohjausta perinteisessä nopeussilmukan suunnittelussa tällä nopeudenmittausmenetelmällä.